Kosketuksesta - Miten tärkeää on olla läsnä itselleen ja muille - Tiina Svensk - Media | Jooga
732
post-template-default,single,single-post,postid-732,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,qode-page-loading-effect-enabled,,vss_responsive_adv,vss_width_768,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Kosketuksesta – Miten tärkeää on olla läsnä itselleen ja muille

Kosketuksesta – Miten tärkeää on olla läsnä itselleen ja muille

Tänään pohdin asiaa, joka oikeastaan on kytenyt mieleni perukoilla jo jonkin aikaa. Haluaisin puhua kosketuksesta. Tarkemmin sanottuna kosketuksen merkityksestä. Aikuistuessani olen huomannut, kuinka tärkeää toisen ihmisen kosketus todella onkaan – ja kuinka tällä hetkellä kärsimme kosketuspulasta. Jos emme yleisesti ihmiskuntana, ainakin kansakuntana.

Kun stressaamme, hieromme ohimoita helpottaaksemme tunnetta. Kun iskemme jonkin ruumiinosan vahingossa pöydänkulmaan, peitämme kohdan kädellämme kuin parantaaksemme. Ja jos suru tai ahdistus ottaa vallan, otat itsesi halaukseen kuin kasassa pysyäksesi. Olemme niin kehollisia olentoja, että tiedostamattakin hakeudumme kosketuksen alle! Lapsena olemme kontaktissa läheisiimme jatkuvasti – se on meille elintärkeää. Voitko ehkä muistaa, miten äiti silitti selkää, kun pienenä nukahdit? Tai oletko huomannut, miten luontaista on paijata ystävän vastasyntynyttä, pitää häntä sylissä ja hoivata häntä? (Kaikille ei ole, mutta olet varmasti huomannut tämän ilmiön.) Kosketusaisti kehittyy meillä ensimmäisenä, ja se myös säilyy aisteistamme pisimpään elämän loppuhetkille asti. Mitä vanhemmaksi kasvamme, sitä vähäisemmäksi kosketuksen määrä kuitenkin muuttuu elämässämme: elämme yhteiskunnassa, missä eristäydymme omiin yksikköihimme, käymme töissä ja lopulta päädymme vanhainkotiin. Meillä ei ole tilaa kosketukselle, vaikka kosketuksen merkityksellisyys ei vähene missään elinkaaremme vaiheessa.

Miten turvallinen onkaan oman rakkaan syli

Tiedetään, että lista kosketuksen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on pitkä: kosketus vähentää stressiä, vähentää ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa jne. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin. –Väestöliitto

Tuntuu erikoiselta, että hyvinvointia niin monipuolisesti edistävä ja hoivaava keino ei ole aktiivisemmassa käytössä – etenkin, kun sillä ei ole mitään negatiivisia sivuvaikutuksia!

Emme ehkä tietoisesti mietikään, miten tärkeitä asioita läheisyys ja koskettaminen ovat. Mutta mieti, miten turvalliselta tuntuu oman rakkaan syli? Entä kuinka ihanaa on rutistaa parasta ystävää, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt? Niin kaunista, parantavaa ja merkityksellistä kuin koskettaminen onkin seksissä, haluaisin kuitenkin keskittyä etenkin platoniseen kosketukseen, ja sen merkitykseen. Toivoisin, että voisimme normalisoida kosketuksen takaisin viestintäkeinoksemme; sehän on yksi voimallisimmista kommunikaatiokeinoistamme. Sillä voi tehdä paljon pahaa, mutta sillä voi tehdä myös paljon hyvää. Ja sitä voi myös tietoisesti käyttää ystävyyssuhteissa – omat rajat tuntien, tietenkin.

Koskettamisesta on tehty jonkin verran tutkimuksia, ja on huomattu, että etenkin miehet kärsivät kosketuspulasta kroonisesti. New York Timesin artikkelissa tämän kerrotaan johtuvan siitä, että miesten käyttäytyminen muuttuu stressin ja haasteiden tullessa vastaan: he eristäytyvät, sulkevat tunteensa ja merkit siitä, että ovat stressaantuneita tai ahdistuneita. Ja mitä kosketuksen puute aiheuttaa? Raskaan noidan kehän, mitä tuskin on helppoa rikkoa. Miehet kaipaavat platonista kosketusta siinä, missä naisetkin: Samaisessa artikkelissa nimittäin kerrotaan, että jenkeissä ammattikoskettajien asiakkaista suurin osa on viidenkympin kieppeillä olevia, korkeasti koulutettuja heteromiehiä. Ja nyt en halua vetää karkeita rajoja sukupuolten välille, sillä jokainen meistä on yksilö. Olisi kuitenkin tärkeää miettiä, miten kaikki voisivat kokea kosketuksen merkitykselliseksi ja turvalliseksi osaksi omaa elämäänsä – kohdistui se sitten omaan itseensä, kumppaniin tai kaverilliseen halaukseen.

En löytänyt aiheesta tutkimuksia Suomesta, mutta uskoisin, ettei lukemat näytä mukavalta meidänkään miesten osalta: me emme elä kosketuskulttuurissa, missä kehollinen kontakti olisi osa arkista kommunikaatiota. Vai kuinka usein olemme iloisia siitä, että bussissa viereemme istuu tuntematon ihminen ihan liian lähelle?

Koskaan ei ole liian myöhäistä miettiä omaa suhdetta kosketukseen

Miehet kärsivät kosketuksen puutteesta, koska koskettaminen on seksualisoitu käsite: vain oman kumppanin kosketus voi olla turvallista. Mutta entä, jos ei ole kumppania? Ei ole sallittua nauttia siitä, että ystävä halaa sinua. Voiko ystävää edes halata? Miten koskettamista voi edes pitää ei-seksuaalisena? Kosketukseen liittyy niin paljon outoja kysymyksiä, joihin ei edes lähdetä etsimään vastauksia!

Miten tärkeää onkaan opettaa niin lapsille – oli sukupuoli mikä tahansa – koskettamisesta! Ja samalla myös seksuaalisuudesta. Kun lapsi oppii avoimessa ja turvallisessa ympäristössä omasta seksuaalisuudestaan, hän oppii omista rajoistaan: miten saa, ja miten ei saa koskea. Mikä on kaverillista? Miten itseään kosketaan? Entä miten haluat, että kumppani koskee sinua? Ihanaa on, että näitä asioita voi miettiä aikuisenakin! Koskaan ei ole liian myöhäistä syventää omaa yhteyttä kehoonsa ja kosketukseen.

Meidän kehomme ovat äärettömän viisaita kokonaisuuksia. Ne ovat myös erittäin taitavia viestimään meille, jos vain maltamme kuunnella. Joten seuraavan kerran kun stressaat, olet surullinen – tai yksinkertaisesti kaipaat ihmistä lähellesi, hae kosketusta: silitä itseäsi. Sanallista tarpeesi. Löydä kontakti toiseen ihmiseen, olemmehan laumaeläimiä! Kaipaamme yhteisöä ja toisiamme ympärillemme tavalla tai toisella. Ja kuinka mielenkiintoista onkaan tulla yhä enemmän läsnä omalle itselleen, omaan kehoon! Kun seuraavan kerran saat halauksen, mieti, miltä sinusta tuntuu. Missä sinussa tuntuu. Mieti myös, miltä tuntuu ottaa oma kumppani kainaloon, sulkea kaveri halaukseen tai silittää toista ohimennen – olet aika etuoikeutettu. Olet niitä, joilla on mahdollisuus olla yhteydessä toisiin tavalla, joka on lajillemme elintärkeä.

No Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: