Kuukautiset - miksi vihata? - Tiina Svensk - Media | Jooga
1239
post-template-default,single,single-post,postid-1239,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,qode-page-loading-effect-enabled,,vss_responsive_adv,vss_width_768,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Kuukautiset – miksi vihata?

Kuukautiset – miksi vihata?

Kun intohimona on ihmisyys ja sen selvittäminen, niin minulla on aika monta lempiaihetta. Siis sellaista puheenaihetta, josta voisin puhua vähintäänkin intensiivisesti ja pitkään, monesta eri näkökulmasta. Yksi niistä aiheista on naiseus, ja siihen liittyvät tietenkin kuukautiset.

Elän sellaisessa kuplassa, missä kuukautiset ovat ihan normaali puheenaihe ja osa elämää. Minun ympärilläni on naisia, jotka tuntevat syklinsä, elävät niitä kunnioittaen ja tekevät upeaa työtä, jotta yhä useampi nainen voisi nauttia kierrostaan ja sen eri vaiheista.

Jep. Se on kupla. Vai kuinka usein olet kuullut kuukautiskierrosta puhuttavan nautinnon ja voimavaran yhteydessä? Harvemmin. Päätin kuitenkin puhkaista tämän kuplan, sillä olen fiilistellyt, että oma ajattelutapani meidän naisten syklisyydestä saattaa poiketa siitä yleisestä äänensävystä, josta menkoista puhutaan. 

Tein sen, mitä ei voi milläänsäkään kutsua journalistiseksi tutkimustyöksi, mutta jonkinlaiseksi keskustelun avaukseksi kuitenkin. Menin nimittäin someen huutelemaan ja kysyin ihmisiltä, mitä mieltä he ovat kuukautisista – noin niin kuin yleisesti ja itsellään.

Aukaisin pandoran lippaan. Ja se jos mikä oli yllätys

Eniten minut yllätti se, miten paljon keskustelua ja vihaa tuo aihe herätti. Vaikka en ehkä pidä kuukautisia tabuna meidän yhteiskunnassamme, on se kuitenkin vielä äärettömän latautunut puheenaihe. Eikä ihme! Ne tuovat mukanaan joka kuukausi ties millaisia vitsauksia.

Menkkoja vihataan, koska…

Ne tuovat mukanaan kivut, mielialojen heittelyt ja kyvyttömyyden ajatella selvästi.

Elämä menee stopille joka kuukausi useammaksi päiväksi.

Mikään ei onnistu.

Mainoksetkin itkettää.

Miksi ne edes tulevat?

Olen huono feministi, jos en pidä kuukautisistani tai jaksa puhua niistä.

Ja hetkeksi haluaisin seisahtua tuon viimeisen kommentin äärelle. Mielestäni kuukautisilla ja ajatuksella tasa-arvosta ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Siis sillä tavalla, että jokainen saa olla kehostaan ja sen eri toiminnoista juuri sitä mieltä mitä on. Samalla tämä henkilö voi kannattaa tasa-arvoa toiminnallaan, sanoillaan ja ajatuksillaan. JA sanotaan nyt vielä tässä, että kiitos feministien ja yleisen koulutustasomme nousun menkat eivät ole enää samanlainen tabu meille, mitä ne vielä aiemmin olivat. MUTTA jos miellät itsesi feministiksi ja kärvistelet ihan horror-kipujen kanssa, niin kuule sisko, et mielestäni ole mitenkään vajavainen tasa-arvon kannattaja. 

Minusta tämä on tärkeä keskustelu kaiken kaikkiaan. Olisi nimittäin erittäin tärkeää, että voisimme nähdä tässäkin aiheessa harmaan sävyt kahden ääripään välillä. Se, ettet vihaa kuukautisia ei automaattisesti tarkoita, että maalaat pääsiäismunia omalla verelläsi. Ja yhäkin, minusta kumpikin ääripää saa tehdä ja ajatella, mitä lystää.

Mutta jos minulle on yksi lysti, mitä ihmiset ajattelee kuukautisista, niin miksi sitten jauhan tästä aiheesta tälläkin hetkellä?

Koska minusta on äärimmäisen kiehtovaa, että suhtaudumme niin voimakkaalla tunnelatauksella sellaiseen asiaan, joka on niin luonnollinen osa meidän kehomme toimintaa. Ymmärrän, miksi kuukautiset herättävät tunteita. Niihin liittyvät kivut ja hormonaaliset muutokset eivät mene yksiin tämän suorittavan yhteiskunnan aikatauluihin, joissa hyvä päivä mitataan tehokkuudessa ja toimintakyvyssä.

Minulle suuri oivallus oli se, että minun ei tarvitse olla dynaaminen ja toimiva kuukauden jokaisena päivänä. Joskus on hyvä, jopa tärkeää vain olla. Opettelen vieläkin tasapainoa olemisen ja tekemisen, yangin ja yinin kanssa.  Mutta tämä on totta minulle. Tämä ei välttämättä resonoi millään tapaa kenenkään muun kanssa. Haluaisin silti kysyä yhden kysymyksen.

Miksi vihata?

Sinun ei tarvitse rakastaa menkkoja, mutta miksi ihmeessä vihata? Viha on äärimmäisen kuluttava tunne. Mitä hyötyä on vihata omaa kehoaan ja sen toimintoja? Se kuitenkin jatkaa toimintaansa, ja vieläpä aina parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka pyrkisimme sorkkimaan sen toimintaa vaikka nyt hormoneilla ja/tai omalla käytöksellä.

Meidän keho on viisas kokonaisuus. Se pyrkii toimimaan aina parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka sen viestit eivät meitä aina miellyttäisikään: flunssa pakottaa meidät pysähtymään ja lepäämään, päänsärky voi viestiä puutostilasta tai unen tarpeesta, ja positiivisessa mielessä hormonit kannustavat meitä toimimaan ja auttavat meitä haastavissa tilanteissa. Kivut ovat aina seuraus, oire, jostain. Ja jep, joskus ne kivut ovat aivan helvetillisiä. Mutta miksi vihata? 

Kuukautisten aikaan olo voi olla vaikea ja tuskainen. Mutta entä jos valitsisimme vihan sijaan jotain rakentavampaa? Voisimmeko oppia uusia reittejä siihen, että oma olo helpottuu? Olipa kyseessä sitten lepo, ruoka, läheisyys, yksinäisyys, hiljaisuus, musiikki, särkylääkkeet tai eteeriset öljyt. Mikä ikinä toimii sinulle, toimi sen mukaan. Sinun ei tarvitse rakastaa menkkojasi, mutta eikö tässä maailmassa arkisinkin lempeys itseä kohtaan ole jo pieni vallankumous?

Eipä muuta.

Rakkaudella, Tiina

No Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: