Matkavinkit Gili Trawangan: Täällä elo on ikuista sunnuntaipäivää
461
post-template-default,single,single-post,postid-461,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,qode-page-loading-effect-enabled,,vss_responsive_adv,vss_width_768,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Matkavinkit | Gili Trawangan: Täällä elo on ikuista sunnuntaipäivää

Matkavinkit | Gili Trawangan: Täällä elo on ikuista sunnuntaipäivää

Vene pomppii aalloilla, ja minä pidän katseeni tiiviisti kiinni loittonevassa Lombokin saaressa. Olen eilen vaeltanut alas Rinjani-vuoren kraaterin reunalta, ja oloni on jokseenkin heikko. Rymisevä vene, hakkaavat aallot ja hartioita hiertävä rinkka eivät ainakaan helpota oloa. Hiljalleen vede hidastaa, hyppään rantaveteen ja rukoilen, etteivät vaelluksesta jumittuneet jalat petä alta. Ojennan rinkan selässäni, kahlaan hiekalle ja seisahdun kivun tunteeseen. Tuntuu, kun joku hakkaisi minua vasaralla päähän. Huokaisen ja lähden kohti rantapuiden varjoja. Minulla taitaa olla auringonpistos ja lievä nestehukka, joiden vuoksi en todellakaan huomaa turkoosia vettä, valkeaa hiekkaa ja hymyileviä ihmisiä. Kaikki näkökentässäni sirisee valopisteinä, ja minulla on vain yksi ajatus: Nyt äkkiä jonnekin, missä on pimeää.

Sinänsä ironinen ensi kohtaaminen Gili Trawanganin ja minun välillä, kun ottaa huomioon että olin reilu viikko sitten suurin piirtein heilutellut Suomen kaamokselle keskisormeani astellessani koneeseen ja lentäessäni Indonesiaan.

Olin kuitenkin oikeassa paikassa. Sen tiesin jo raahautuessani liidunvalkeana kohti hotellia, jonka sijaintia en tarkalleen ottaen tiennyt. Ihmiset auttoivat aina, kun kysyimme apua. Matkatoverini kantoi reppuani puolestani. Ja kun vihdoin pääsimme hotellin lähelle, huomasin, että vain kulman takana oli vegaaninen kahvila, josta kantautui kadulle rouhea soulmusiikki. Olin todellakin oikeassa paikassa.

”Ei tehdä yhtään mitään, kunhan selviän tästä”, mutisin kun raahauduin kohti majoitustamme.
”Tämän se siis ottaa: Kahden päivän vaelluksen tulivuorelle, yöpymisen jääkylmässä teltassa ja auringonpistoksen, että sinä maltat pysähtyä. Hyvä tietää.”

Auringonpistoksesta selvittyäni pidin lupauksen, ja aloitin tutustumisen paratiisisaaren rytmiin, elämään ja – mikä mielenkiintoisinta – ihmisiin. Ja kyllä, ensimmäisenä päivänä en tehnyt juurikaan mitään. Paitsi snorklailin merikilpikonnien kanssa.

Matkavinkit Gili Trawanganille – mitä tehdä?

Gili Trawangan on Lombokin kyljessä lepäävistä Gilin saarista suurin, ja se tunnetaan kolmesta minisaaresta parhaimpana bilepaikkana. Sieniä tullaankin tarjoamaan melkein joka kulmassa, ja vaikka poliiseja saarella onkin, he ummistavat armollisesti silmänsä kaikelta kyseenalaiselta. Biletykseltä pääsee kuitenkin pakoon, ja päivät saarella ovat varsin raukeita: yhdelläkään Gilin saarilla ei ole autoja, vaan matkat taittuvat joko jalan tai pyörällä. Monet turistit saapuvat saarille Balilta, eivätkä välttämättä ajattele, että saarikolmikko kuuluu Lombokille – moskeijoiden kutsuhuudot kaikuvat siis saarella tiettyinä kellonlyöminä. Turistit eivät näytä muslimien pukeutumiskoodeja noudattavan, mikä ei kuulema varsinaisesti paikallisia häiritse. Moskeijoiden oville vievät kadunpätkät on kuitenkin varustettu kyltillä, joka kehottaa pukemaan ylleen jotain bikinejä peittävämpää.

Gileillä tahti hidastuu, aurinko paahtaa ja elämä on jatkuvaa sunnuntaipäivää. Mutta mitä Trawanganilla oikein voi tehdä?

Snorklaa: 
”Voitko sinä maksaa tämän lounaan?” kysyin ja kiemurtelin penkilläni kuin tulisilla hiilillä. Kun sain aterian eteeni, hotkin sen, nappasin snorkkelin, lasit ja räpylät ja ryntäsin turkoosiin veteen suoraan rantakahvilasta. Olin nimittäin löytänyt kilpparibongauspisteen, ja näin aasialaisten turistien lilluvan yhdessä ryppäässä hieman kauempana. Oli selvää, että kilpikonnia oli lähettyvillä.

Myös paikalliset suosittelivat snorklaamaan Gileillä lomaillessaan – eikä ihme. Pinnan alla aukeaa värikäs runsauden maailma, jonka asukkaat sekoittavat ainakin allekirjoittaneen pään. Merikilpikonnat uiskentelevat myös lähellä rantavesiä, ja niitä voi bongailla helposti. Kun noita ikiaikaisia olentoja ihastelee, kannattaa muistaa ettei snorklaa suoraan tyyppien ylle – ne voivat säikähtää niin, etteivät uskalla nousta pintaan haukkaamaan happea.

Jos et sattunut pakkaamaan räpylöitä ja muita välineitä mukaasi, ei hätää. Parilla eurolla saat vuokrattua itsellesi lasit ja vempaimet, ja kojuja löytyy lähes koko saaren kiertävän pääkadun varresta.

Vuokraa pyörä

Saari on pieni, ja sen ympäri kävelee parissa tunnissa. Jos kuitenkin haluat liikkua vaivattomasti paikasta toiseen ja tutustua saaren pikkukatuihin ja etäisempiin nurkkiin ketterästi, vuokraa itsellesi pyörä. Yleensä majoituspaikat tarjoavat pyörät tai ainakin tietävät, mistä pyörä kannattaa vuokrata. Vaikka saarella ei moottoriajoneuvoja olekaan, rullaavat hevoskärryt ja pyörät samoilla liikennesäännöillä kuin muualla Indonesiassa: varaudu siis pieneen aivojumppaan, kun navigoit vastakkaisen suuntaisessa ”liikenteessä.”

Pidä huolta eläimistä ja luonnosta

Pyörä kannattaa valita myös siksi, että se on saarella eettinen kulkupeli. Saarilla pääsee paikasta toiseen myös hevoskärreillä, mutta niitä en voi suositella yhdellekään ihmiselle – vai oletko sinä valmis siihen, että jokin elävä olento kärsii sinun lomailusi kustannuksella?  Useat järjestöt tekevät vieläkin töitä hevosten hyväksi, sillä eläimet työskentelevät äärimmäisissä olosuhteissa, ovat aliravittuja ja stressaantuneita. Ole siis kiltti, ja käytä omia jalkojasi. Jos olet päässyt Indonesiaan asti, pääset varmasti myös pienen saaren sisällä paikasta toiseen ihan omin voiminesi.

Saarella on herätty myös muutenkin siihen, että saaren ainutlaatuista luontoa tulisi suojella: monet kaupat ja kahvilat tarjoavat vesipullojen täyttöpalvelua, muovituotteista on luovuttu useissa kahviloissa ja ohjeita ympäristöystävälliseen turismiin löytyy niin kaduilta kuin kahviloiden seiniltä. Käytä hetki, lue ohjeet ja noudata niitä.

Meditoi & Joogaa
Gilin saaret ovat joogin paratiisi: saarilta löytyy paljon laadukkaita joogasaleja ja erilaisia tunteja dynaamisemmasta vinyasasta lempeään yinjoogaan. Myös ohjattuja meditaatioita löytyy useilta saleilta. Itse päädyin meditoimaan muutaman mutkan ja kontaktin kautta saarella asuvan parantajan kanssa. Hänen meditaatiostaan kaikki tuotto menee Lombokin vähäosaisten hyväksi – mutta siitä lisää myöhemmin.

Night market
Jos kaipaat paikallista ruokaa tai haluat tutustua mereneläviin, kannattaa tutustua pääkadun varrella pidettävään Night Marketiin. Annokset maksavat vain reilun euron, ja ruokaa löytyy myös vegaaneille. Lisäksi ruuat tarjoillaan pitkien pöytien ääreen, missä vierustoverit ovat todennäköisesti aivan toiselta maailmannurkalta, mitä sinä olet – huikea paikka tutustua ja kuulla tarinoita, siis!

Tutustu muihin viereisiin saariin

Kaikki Gilin saarista, Trawangan, Meno ja Air ovat varsin pieniä. Ne ovat myös viboiltaan kovin erilaisia: jos kaipaat entistä raukeampaa tunnelmaa, hyvää ruokaa ja huimia hiekkarantoja, kannattaa jonain päivänä napata vene ja lähteä tutustumaan Gili Menon tai Gili Airin maisemiin. Myös matkaa Lombokille on vain 20 minuutin verran, joten jos surffiaallot viehättävät, varaa tunti, nappaa fastboat ja hyppää aalloille!

Uimisen, joogan ja pyöräilyn välissä sopii syödä. Jos smoothiekulhot, vihermehut ja inkiväärishotit ovat sinun mieleesi, on Gilin tarjonta juuri sinulle luotua.

Gili Trawangan: Missä syödä?

Gilin saaret ovat paratiisi myös ruokaa ajatellessa. Balin houkuttelemat joogiset turistit ovat varmaankin vauhdittaneet myös Gilin saarten vegaani-raakaruoka-gluten free -ravintolaskeneä, ja minähän en voisi olla asiasta enempää tyytyväinen. Uusia makuja, kauniita smoothie bowleja ja kurkumalatteja löytyy yhtä paljon kuin joogatarjontaa, mutta tässä omat suosikkini Gili Trawanganin kahvila/ravintolatarjonnasta:

Pituq Café

Se aiemmin mainitsemani kahvila, josta kantautui soulmusiikki kadulle? Se oli pieni, hieman piilossa oleva helmi nimeltä Pituq Café. Vaikka olimme Trawanganilla vain vähän aikaa, tästä kahvilasta ehti tulla meidän kantapaikkamme. Henkilökunta on yhtä hymyä, ja voin taata, jokainen annos listalta on taivaallisen hyvää. Lisäksi menulta löytyy meditaatio-ohjausta ja konsultaatio paikallisen parantajan kanssa – molempien tuotot menevät Lombokin vähäosaisten hyväksi. Jos aiot meditoida Gilin saarilla, suosittelen ottamaan ohjauksen Pituq Cafén kautta.

Pituq Cafésta saa herkullisia mehuja ja smoothiekulhoja, sekä runsaampia lämpimiä annoksia. En yksinkertaisesti pysty erittelemään, mitä täällä kannattaa tilata. Mitä ikinä otatkaan, et tule katumaan. Lisäksi paikassa on autenttinen, maanläheinen ja kutsuva tunnelma. Uskon, että se johtuu pitkälti paikan työntekijöistä.

Lisäksi kahvila laajenee, ja toinen paikka avataan todennäköisesti vielä rauhallisemmalle seudulle vuoden 2018 alussa. Luotettavat tietolähteeni ovat kertoneet, että paikassa tarjoillaan indonesialaisia perinteisiä ruokia vegaanitwistillä. Jos olisin vielä saarella, suuntaisin pyörällä myös kyseiseen paikkaan.

Banyan Tree

Kahvila, josta saa pienempää purtavaa, leivoksia, smoothieita – niin kulhossa kuin kupissa – ja hyvää kahvia. Listalta löytyy myös kombuchaa, ja maut vaihtelevat sesongin mukaan! Minä sain lasiini meidän vierailullamme joulukombuchaa, jonka perusteella uskallan suositella kokeilemaan muitakin makuja. Ääniherkälle ihmiselle kahvilan sisätilat olivat turhan kakofoniset, mutta onneksi oman tilauksen voi mennä nauttimaan myös rannalle. Banyan Tree löytyy pääkadun varresta, ja on tyyliltään huomattavasti enemmän länkkärimesta, mitä edellä mainittu Pituq Café.

Vaikka kaiku ja häly saattavatkin sisällä häiritä, on pakko mainita, että kahvilan musiikkivalinnat ovat vähintäänkin erikoiset ja viihdyttävät. Tai ainakin minä viihdyin. En tiedä, mitä seuralaiseni ajatteli kun lipsyncasin viidettä musikaalibiisiä putkeen sen sijaan, että olisin keskittynyt ruokaani. Mutta ainakin itse viihdyin, ja viihdytin. Banyan Tree on myös yksi niistä lukuisista Gili Trawanganin kahviloista, jotka pyrkivät ympäristövastuullisuuteen: paikka pyrkii minimoimaan päästöjään ja neuvoo myös asiakkaitaan ekologisempaan turismiin – suuri kumarrus sille.

Kayu Café

Viimeisimpänä vinkkinä jaan ekokahviloiden äidin, Kayu Cafén. Jos olet nälkäinen vegaanimatkaaja, suosittelen kuitenkin menemään ison nälän sattuessa muualle syömään: proteiinirikkaita vaihtoehtoja kasvissyöjälle ei listalta juurikaan löytynyt. Sen sijaan maukkaat vihermehut, vehnäorasshotit ja raakasuklaaherkut kannattaa mennä nauttimaan tähän kahvilaan.

Myös Kayu Cafén antimet pääsee nauttimaan valkealle hiekalle meren äärelle. Tätä paikkaa suosittelisin, jos kaipaa levähdyshetkeä ja jotain energisoivaa – kuten mainittu, listalta löytyy tarjontaa kylmäpuristetuista mehuista raakasuklaapaloihin, jotka nostavat fiiliksen takaisin ihanuuden puolelle,

Matkavinkit Gili Trawangan – pitääkö tietää vielä jotain?

Kiipesin tikapuita fastboatin kyytiin, ja pujottelin tieni tyhjälle istuinpaikalle. Vene oli täpötäynnä auringon polttamia, ruskettuneita tai vain vaivaantuneesti punoittavia turisteja, joita oli joka lähtöön: osa oli darrassa, osa jatkoi juhliaan, toiset kuhertelivat ja toiset halusivat vain mahdollisimman pian Balille. Itsekin kaipasin jo Balille, sinne, missä sunnuntaipäivä vaihtuu toiseksi ja rytmi on hieman – no, rytmikkäämpää. Veneen moottori käynnistyi, ja matka Padang Bain satamaan saattoi alkaa.

Olen jakanut paljon vinkkejä siitä, mitä tehdä Gilin saarilla. Nyt jaan yhden vinkin, mitä ei kannata tehdä: jos varaat venematkan, älä varaa samalta firmalta bussikuljetusta kohteeseen. Minä istuin neljä tuntia sellaisen bussikuskin kyydissä, joka yritti huijata matkustajiaan. Minä kiersin sillä bussilla ties mitkä pikkutiet, ja istuin useamman tunnin matkalla, joka vie normaalisti noin tunnista puoleentoista. Älä sinä tee samoin. Varaa matkasi Balilta Gileillä etukäteen netistä, mutta varaa kuljetus satamasta majoitukseen erikseen. En tiedä säästätkö rahaa, mutta säästät aikaa ja hermojasi.

Koska en halua lopettaa tätä juttua negatiiviseen nuottiin, kerron vielä yhden tarinan saarelta:

Balilla olin ehtinyt rakastua jokaiseen vastaantulevaan koiraan, ja etenkin Airbnb-majoituksemme koirakaksikkoon. Myös Lombokin tulivuorivaelluksella meidän perässämme kulki koko ajan koira, jonka askellus oli lähes ärsyttävän kevyttä, kun itse puuskutti rinnettä ylöspäin. Meni hetki, ennen kuin Gili Trawanganille saavuttuani tajusin, ettei saarella ollut yhtäkään koiraa. Vain kissoja. Pieniä, viirusilmäisiä kissoja, jotka hiippailivat pitkin hiekkakatuja ja yrittivät metsästää gekkoja paahtavan auringon alla. Kysyin aiheesta saaren paikallisilta, ja he kertoivat Gileillä vallitsevan erään kirjoittamattoman säännön: kolmelle saarelle ei saa tuoda koiria. Koska olen enemmänkin team doggos, oli minulla hieman ristiriitaiset tunnelmat tuon faktan kuultuani. Ehkä Gilin saaret voisivatkin houkutella uusia turistiryhmiä tällä kärjellä: Matkavinkit Gili Trawanganille – tervetuloa kissojen valtakuntaan?

Tätä juttua kirjoittaessani olin hämmentynyt siitä, miten vähän kuvia Trawanganilta oli tullut otettua. En siis voi tarjoilla kuvia rannoilta, auringonlaskuista tai turkoosista vedestä. Olin näköjään noina hetkinä keskittynyt oleelliseen: lomailuun ja hetkestä nauttimiseen.

No Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: