Matkavinkit Ubud: Joogaajan paratiisi keskellä riisipeltoja
464
post-template-default,single,single-post,postid-464,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,qode-page-loading-effect-enabled,,vss_responsive_adv,vss_width_768,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Matkavinkit | Ubud: Joogaajan paratiisi keskellä riisipeltoja

Matkavinkit | Ubud: Joogaajan paratiisi keskellä riisipeltoja

”Tämä on mun elämäni hienoin ravintola, missä oon koskaan ollut. Siis tää on tällanen, missä mua pitäisi kosia. Ja nyt istun täällä tämän näköisenä”, hoen lausetta ehkä yhdeksättä kertaa, ja tuijotan menun yli epäuskoisena. Olen juuri lentänyt 22 tuntia tutulle, rakkaalle Balille. Jotenkin olen ensimmäisen tunnin aikana päätynyt laittoman hienoon ravintolaan jonnekin Ubudin kulmille – eikä hikiset joogahousuni ja väsymyksestä harmaa naamani oikein sovi suihkulähteen ylle rakennettuun bungalowiin, missä siis syön illallista.

Hotkimme aterian, annamme sekavan paljon tippiä ystävälliselle tarjoilijalle, ja luimimme takaisin auton kyytiin – vieläkin hieman sekaisin siitä, miten päädyimme näin hienoon ravintolaan. Tämä ei iiiiihan vastannut sitä ajatusta, joka minulla oli saapumisestani Balille.

Ubud on vehreä, riisipeltojen täyttämä paratiisi, johon turistiaalto hyökyi viimeistään kuuluisan Eat, Pray & Love -kirjan jälkeen. (Kirjasta tuttu parantaja Ketut oli muuten airbnb-majoittajamme ystävä, ja hänestä oli hulvattoman hauskaa, että edesmennyt herra tuli puheeksi vierailumme aikana.) Ubudista löydät vegaanisia ravintoloita, joogasaleja ja vieriviereen rakennettuja liikkeitä, jotka kaikki myyvät joogatoppeja, parantavia kristalleja, unisieppareita – kaikkea, mitä kunnon joogi tarvitsee. Koska tulivuori Agung oli juuri tuprutellut savua juuri ennen saapumistamme, oli koko saari aika hiljainen turismin osalta: en siis oikeastaan tiedä, kuinka paljon turisteja valuu Ubudiin joogan perässä. Liikkeiden perusteella paljon. Ja millä tapaa minä poikkean tuosta joukosta? No, en mitenkään, vaikka en siihen ryhmään haluaisi tietenkään identifoitua. Joten tässä vinkkini luontoon, joogaan ja ruokailuun Ubudiin.

Heräsin seuraavana ensimmäisenä aamuna banaanipuiden alta, venyttelin kuistilla ja ihastelin puutarhaa joka oli ennemminkin pieni viidakko. Hiippailin avojaloin nurmen läpi aamupalalle ja jokin minun sisälläni kupli: minä olin ihan oikeasti nyt täällä. Istuuduin juomaan balilaista kahvia (parasta) ja yritin houkutella airbnb-majoituksemme isännän koiria luokseni. Koirien nimet olivat Doggie ja Blackie. Doggie oli lihava, Blackie oli musta. Se jaksoi naurattaa minua joka aamu tuossa majoituksessa, jonka vetäjä Wira oli mitä sydämellisin majoittaja. Jos et siis kaipaa luksusta, villaa riisipeltojen ääreltä, vaan matkustat ennemminkin pienellä budjetilla ja nautit hieman autenttisemmasta menosta, annan suositukseni Wiran majoitukselle ennen kuin menen matkavinkkeihini. Wira on taiteilija, joka esittelee mielellään paikallisia paikkoja ja kulttuurillisia rientoja heille, jotka hänen bungaloweissaan majoittuvat. No niin, sitten asiaan.

Tegalalang Rice terrace

Seisahduin tuijottamaan majesteettista näkyä edessäni. Valtavat riisipellot nousivat palmupuiden kehystäminä silmieni eteen käsittämättömän vihreinä. Marraskuun kaamoksen sumentamat aivoni eivät voineet käsitellä sitä valtavaa runsautta, jota tarkastelin. Koska saari oli muutenkin tyhjentynyt turisteista, saimme kävellä pitkin kapeita polkuja lähes rauhassa, kun aurinko porotti niskaamme. Riisipellot ovat vain lyhyen ajomatkan päässä Ubudin keskustasta, ja paras aika vierailla paikassa on aamu: ajatus auringonnoususta ja aamukasteesta pelloilla jäi houkuttamaan ainakin minua.

Matkustamisessa parhaita ovat ne hetket, kun ymmärtää oman pienuutensa. Ihmetellessäni noita näkymiä tunsin itseni todella pieneksi – kuinka jännittävää se onkaan.

Holy Spring Water Temple

Kurvasimme Holy Spring Water temppelille kaatosateen ja ukkosen keskellä. Vesielementti oli siis monella tasolla läsnä, kun hyppäsin ulos autosta, aukaisin sateenvarjon ja ihastelin valtavaa temppelialuetta, jota sade huuhtoi. Moni paikallinen oli juuri tullut paikalle peseytyäkseen pyhässä lähdevedessä temppelin ulkoaltaissa. Katselin valkeisiin pukeutunutta jonoa, joka seisoi kirkkaassa lähdevedessä kukkien terälehtien ympäröimänä ja odotti pääsyään lähdevesisuihkun alle. Heille vedessä peseytyminen oli jonkinlainen puhdistautumisriitti, jota minä seurasin hiljaa kunnioituksen ja ihmetyksen vallassa.

Campuhan Ridge walk

Campuhan Ridge walk on parin kilometrin mittainen kävelypolku, jolla saa kokea lisää noita tajunnanräjäyttäviä miten-täällä-voi-olla-näin-runsasta-ja-vihreää -hetkiä. Reitin alkupää sijaitsee aivan Ubudin keskustan lähellä, ja mukaan kannattaa varata paljon juotavaa: on nimittäin hyvin mahdollista, että tuulelta suojaisalla kävelyreitillä tulee ainakin keskipäivästä hyvin, hyvin kuuma.

Ecstatic dance

Sitten jotain aivan muuta. En käynyt Ubudissa yhdelläkään joogatunnilla, vaikka tarjontaa olisi ollut varmasti joka nurkalla. Sen sijaan suuntasin ecstatic dance -tunneille. Kyllä. Olen aika varma, että koko saaren villeimmät, hikisimmät, vapaimmat ja parhaimmat reivit käytiin Yoga barn -salin yläkerrassa, missä DJ veti sunnuntaidancet valtavalle laumalle. Tuon 1,5 tunnin setin jälkeen olin aivan hiestä märkä, kehoni oli auki ja katseeni oli aivan tyhjä. Olo oli huumaava. On muuten huomattavan paljon helpompaa twerkata menemään, kun pakkanen ei kolota joka mutkassa kroppaa.

Jos ecstatic dancet kiinnostavat, niitä Suomessa vetää ainakin joogaopettaja Meri Mort. Yhtä suuren suosituksen voin antaa myös hänen vetämille sessioilleen!

Earth Café & Market Bali

Ruokatarjontaa vegaanisesta ja raakaruuasta kiinnostuneelle Ubudista löytyy joka kulmalta. Jaan siis ainoastaan pari poimintaa, joihin törmäsin lyhyen vierailumme aikana. Meillä oli muuten myös mielenkiintoisia ruokakokemuksia: eräänä iltana matkatoverin keitosta löytyi raaka kanankoipi. Viimeisenä päivänä taas söimme majoittajamme kanssa lounasta riisipeltojen vieressä, ja yllämme pauhasi ukkosmyrsky. Molemmat kokemukset kaikessa erilaisuudessaan olivat varsin ikimuistoisia.

Ensimmäinen suositukseni on kuitenkin seuraava: Earth Café & Market. Mene syömään, nauttimaan ja hamstraa itsellesi kaakaopäällysteisiä cashewpähkinöitä. Mmmm.

Kafe Ubud

Kafe -kahvila sijaitsee aivan Ubudin keskustan läheisyydessä, ja on ihanan rento hengausmesta. Sieltä saa balilaista kahvia (kerroinko jo, että se on parasta), mehuja, raakajäätelöä, smoothieita, ananaspannareita ja pientä syötävääkin. Laadukkaat raaka-aineet, rouhea musiikki ja täyttävät annokset. Mitä muuta ruokaa rakastava vegeihminen voi pyytää? Annokset olivat muuten niinkin täyttäviä, että myös isompinälkäinen matkatoverini nautti tarjoiluista!

Matkavinkit Ubudiin – mitä muuta tarvitsee tietää?

Oletko matkaamassa ensimmäistä kertaa Indonesiaan tai Balille? Silloin matkaan kannattaa valmistautua muutaman muistisäännön kanssa, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti – vaikkakin, eikös parhaimmat muistot synny aina jonkun selkkauksen, epäonnistumisen tai tietämättömyyden vuoksi? Noh, nämä laittaisin kuitenkin korvan taakse:

Muista tipata: Muista antaa tippejä kuskeille, kahviloissa, tarjoilijoille. Balilla on tippikulttuuri, ja tietyissä paikoissa asiakkaalta saatu tippi voi olla sinua palvelleen tyypin ainoa palkka.

Muista tinkiä: Nyt kun rahasta puhutaan, muista myös, että tippikulttuurin lisäksi etenkin ulkomarketeissa ja markkinoissa on tinkauskulttuuri. Pudota hinta heti kättelyssä puoleen, ja aloita neuvottelu. Joitakin tinkiminen saattaa vaivaannuttaa, mutta muista, että se kuuluu paikalliseen kulttuuriin. Jos menet kuitenkin liikkeeseen, jossa hinnat on määritelty etukäteen, jätä tinkiminen kaduille. Maalaisjärki on yleensä paras matkakaveri. Tinkimisen lisäksi myös taksimatkoista kannattaa sopia hinta etukäteen ja kysyä, minkä mukaan hinta määrittyy. Sen oppii, kun kerran hyppää taksiin jonka mittarin hinta hyppää pilviin saman tien.

Vuokraa skootteri: Ketterin kulkuneuvo saarella on varmasti skootteri – jos sillä uskaltaa ajaa! Liikenne voi vaikuttaa kaaottiselta verrattuna Suomen hillittyyn ja tyhjään liikennekulttuuriin, mutta kyyyllä siellä hengissä pysyy. Skootterilla pääsee myös tutkimaan paikkoja nopeammin kuin jalkaisin. Poliisit saattavat yrittää huijata turisteja, jotka liikkuvat skootterilla jalkapelin sijaan. Siihen tilanteeseen minulla ei ole mitään vinkkiä, mutta pysyisin rauhallisena, pyytäisin kirjallisen todistuksen ja esimiehen yhteystiedot mukaan. Yleensä nuo tiedot pyytäessä tietää reaktiosta, onko tehnyt jotain oikeasti väärää vai tullut vain huijatuksi.

Matkusta eettisesti: Yhteiskuva tiikerin kanssa? Eläintarhavierailu, jotta voi ihmetellä kirahveja ja muita villieläimiä? Ole kiltti, ja tiedä paremmin. Älä riistä eläinten oikeuksia ja hyvinvointia oman lomailusi kustannuksella. Tämä vinkki pätee myös muualle maailmaan: anna norsujen kävellä vapaana savanneilla sen sijaan, että ne kantaisivat turisteja selässään. Jos sinulle tarjotaan yhteiskuvaa eläimen kanssa, joka kuuluu saalistajaksi tai saaliseläimeksi luontoon, anna hälytyskellojen soida: jos emme törmää tiikeriin muutenkaan ulkoillessamme, miten se voisi olla molemmille osapuolille yhtäkkiä ihan okei poseerata kaverikuvassa? Itse satuin todistamaan hetkeä, missä kahvinmyyjät pitivät Luwak-kissoja häkeissä ja tökkivät niitä hereille, jotta turistit saisivat niistä parempia kuvia. En tiedä, mikä oli vallitsevin tunne: suru, raivo vai epätoivo.

Tutustu paikallisiin: Airbnb-majoitukset ovat usein loistavia juuri siksi, että pääset tutustumaan paikallisiin ja heidän elämänrytmiinsä todennäköisemmin. Paikallisten avulla saat kurkistusikkunan niihin ravintoloihin, illanistujaisiin ja menoihin, jonne et muuten päätyisi. Kanssamme samaan aikaan Ubudissa lomaillut herrasmies kertoi käyneensä naapuruston järjestämissä hautajaisissa, joissa juhlistettiin edesmennyttä naapuria. Jos et halua mennä hautajaisiin, pääset paikallisten tyyppien kanssa varmasti tutustumaan johonkin yhtä hämmentävään ja kiinnostavaan.

Pakkasin reppuani hieman haikeana viimeisenä aamunani. Muistin vieläkin, miten hämmentynyt ja sekaisin olin ollut sinä iltana, kun saavuimme Ubudiin. Tuo sama hämmennys oli jatkunut tässä kaikkia aisteja hellivässä ympäristössä, missä kaikki tuntui olevan niin huumaavan täyteläistä: aurinko paahtoi päivästä toiseen ja kun satoi, satoi kaatamalla. Kaikki värit olivat kaikessa kylläisyydessään harmoniassa keskenään, ja valoisat päivät pimenivät mustiksi illoiksi hetkessä. Aamulla karjuivat sirkat, jotka tervehtivät aurinkoa, illalla sirittivät toisenlaiset eläjät.

Kättelin majoittajaamme ja silitin paikan koiria, ennen kuin hyppäsin autoon. Tuijotin koko matkan silmät suurina liikenteessä pujottelevia skoottereita, mutkittelevia pikkukatuja, palmurivistöjä ja vilkkaita kulkukoiria. Ei ihme, että rakastuin tähän paikkaan joskus muutama vuosi taaksepäin. Täällä kaikki on koko ajan niin elävää, että minun on helppo sukeltaa mukaan tuohon väri-ilotulitukseen.

No Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: