Miksi joogaan: Syömishäiriöstä, lempeydestä ja uteliaisuudesta
1005
post-template-default,single,single-post,postid-1005,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,qode-page-loading-effect-enabled,,vss_responsive_adv,vss_width_768,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Minun joogapolkuni: Miksi oikein joogaan?

Minun joogapolkuni: Miksi oikein joogaan?

Kun minulta kysytään, miksi joogaan, on yksiselitteistä vastausta hyvin vaikea antaa. Vastaus nimittäin vaihtelee ja on ollut vaihteleva oman joogamatkani ajan sen mukaan, mitä harjoitukseltani sillä hetkellä kaipaan. Ja oikeastaan juuri se tekee kysymykseen vastaamisesta mielenkiintoista. Uskon, että moni joogi voi samaistua tähän ajatukseen omasta harjoituksestaan!

Mutta entä, kun kysytään, miksi kouluttaudun joogaopettajaksi? Miksi haluan opettaa joogaa? Vastauksen antaminen vaatii syventymistä tuohon ensimmäiseen kysymykseen – ja myös oman tarinani avaamista niille, jotka vain malttavat kuunnella. Mitä minä siis olen saanut joogalta viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Jooga auttoi minua toipumaan syömishäiriöstä

Voisin kertoa joogan antavan minulle notkeutta, voimaa, mielenhallintaa ja rauhaa – kaikki edellä mainittu on totta, ja saankin joogasta kehollisesti hyvin paljon. Joogaharjoitus on kuitenkin antanut minulle vuosien varrella niin paljon enemmän.

Aloitin joogan 13-vuotiaana, jolloin seurasin siskoani hathajoogatunneille. Hengittäminen, rentoutuminen ja lempeä tapa liikkua tuntuivat aluksi vierailta – eihän mikään yhteiskunnassamme rohkaise meitä ottamaan aikaa vain hengittämiselle ja tutkiskelulle!

Viikkotunnit alkoivat vuosien varrella siirtyä myös arkeen, omaksi kotiharjoitukseksi. Vuosien aikana elämä ja jooga punoutuivat myös yhteen, mutta haasteitakin tuli: sairastuin syömishäiriöön, laskin kaloreita ja treenasin pakkomielteisen kovaa. Jooga jäi vähemmälle. Lempeys itseään kohtaan oli vaikeampaa, mutta ajoittainen, satunnainen hetki oman kehon ja hengityksen kanssa toi nääntyneelle keholle ja mielelle helpotusta, jota en oikein silloin osannut sanoittaa – ja tuskin osaan vieläkään.

Kun aloin toipua, karsin kaiken muun liikunnan arjestani. Vain joogaharjoitus jäi. Ja silloin jooga alkoi siirtyä ensimmäistä kertaa matolta arkeen. Uteliaisuus, lempeys ja sallivuus siirtyivät ruokailuun, mieli alkoi saada tilaa hengittää, ja kehon herkkyys ja viisaus olivat enemmän läsnä arjessa. Joogasin ollakseni enemmän minä, enemmän elossa.

Vapaus & leikkisyys liikkeessä

Aloin ohjata ryhmäliikuntaa jo nuorena, 17-vuotiaana. Olin suorastaan huumautunut siitä, miten liikunnasta saattoi saada niin paljon voimaa, virtaa ja elämäniloa sen jälkeen, kun olin käyttänyt sitä itseni rankaisuun viime vuosien aikana. Tunnit kuluivat salilla, ryhmäliikuntasalissa ja kovia treenejä vetäen.

Joogaharjoitukseni muuttui myös kurinalaisemmaksi ja dynaamisemmaksi. Pian huomasin kaipaavani jotain aivan muuta, tasapainoa eri lajien keskelle. Missä kaikki vapaus ja leikkisyys? Vaikka ryhmäliikuntamaailma on myös täynnä iloa, kaipasin jotain toisenlaista – jotain sisäsyntyistä. Palasin takaisin tutkiskeluun, kokeiluun ja kehon kuunteluun.

Sisäsyntyisen liikkeen tuntemuksen ja leikkimielisyyden minulle näyttivät ohjauksellaan joogaopettajat Meri Mort ja Hanna Ruax. Heidän tunneilta löysin vapauden, spiraaliset liikkeet ja leikkisyyden. Nuo ovat asioita, jotka kulkevat mukanani myös nykyisessä päivittäisessä harjoituksessani – ja ovat auttaneet minua kaikista eniten löytämään oman, autenttisen tapani liikkua ja olla. 

Jooga tekee minusta enemmän minut

Toisinaan myös varon vastaamasta kysymykseen, miksi joogaan. Tiedän nimittäin, että tarinani ja syyni tulevat muuttumaan vuosien varrella vielä niin useaan kertaan: olen vasta parikymppinen, ja tiedän, kuinka vähän todella tiedän.

Olen joogannut, koska joogaharjoitukseni on ollut minulle vuosien saatossa turvalautta. Se on ollut ankkuri, jonka avulla olen kiinnittynyt elämään ja itseeni, kun olen ollut uupunut, sairas tai surun keskellä. Olen joogannut, koska olen huomannut, miten harjoitus siirtyy matolta arkeen: miten itse asiassa tärkein harjoitus tapahtuukin joogasalin ulkopuolella. Väitän, että jooga on lisännyt uteliaisuuttani ja ymmärrystä ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan.

Joogaan, koska jooga tekee minusta enemmän minut. Kun minulla on hyvä olla, voin auttaa enemmän muita. Uskallan pysyä rehellisenä itselleni ja muille. Joogan antama vapaus ja lempeys eivät ainoastaan näy kehossa, vaan kaikilla elämäni osa-alueilla – ja ne ovat myös asioita, joita harjoittelen jatkuvasti, päivittäin.

Ja miksi sitten haluan ohjata joogaa?

Koska jos voin luoda tilan, missä ihmiset voivat saada edes murusen siitä kokemuksesta, mitä jooga on minulle antanut, olen onnistunut. Uskon myös, että nykymaailmassa tarvitsemme jokainen edes hieman enemmän lempeyttä, vapautta ja iloa elämäämme ja tapaan, jolla suhtaudumme omaan kehoon.

Sen vuoksi siis joogaan, ja pidän tilaa muille joogaajille. Jos kysyt minulta kysymyksen jonakin toisena päivänä, saattaa vastaukseni olla jo hieman erimuotoinen – aivan kuten harjoituksenikin – mutta uskon, että ydinsanoma on sama. Toivottavasti pääsen myös kuulemaan, miksi sinä joogaat.

Rakkaudella, Tiina

 

Psst! Ohjaan lempeää ja aloittelijoille sopivaa joogaa Unelma Itsestä -retriitillä syyskuussa 2018.  Olisi ihan mahtavaa, jos tulisit mukaan retriitille joogaamaan kanssani. Ilmoittaudu retriitille täältä. Jos haluat kuulla lisää tunnista ja tai retriitistä, voit laittaa suoraan viestiä minulle: tiinasvensk@gmail.com

No Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: