Yhteisöllisyyden merkitys on valtava: Mistä sinä löydät heimosi?
755
post-template-default,single,single-post,postid-755,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,qode-page-loading-effect-enabled,,vss_responsive_adv,vss_width_768,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Yhteisöllisyyden merkitys on valtava: Mistä sinä löydät tiimisi?

Yhteisöllisyyden merkitys on valtava: Mistä sinä löydät tiimisi?

Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Ihminen tarvitsee ympärilleen toisia ihmisiä ollakseen onnellinen. Olemme laumaeläimiä, joille yhteisö luo yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. Yhteisö tukee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja sosiaalisen tuen merkitys on meille varmasti tuttu tunne – etenkin, jos se puuttuu. Silti elämme maassa, missä eristäydymme yhä enemmän omiin yksiköihimme. Samalla uskon kuitenkin, että Suomessakin yhteisöllisyyttä on, ja sitä tarvitaan. Sitä täytyy vain etsiä hieman eri paikoista.

Esimerkiksi ajatus naapuriyhteisöstä saattaa tuntua monelle kaukaiselta: siinä missä Balilla todistin naapuruston miesten käyttävän sunnuntaipäivän spontaanisti tiehidasteiden rakentamiseen, meillä Suomessa sunnuntait vietetään omassa kerrostaloyksiössä, mistä omalle perheelle voi lähettää nopeasti viestin yhteiseen whatsapp-ryhmään. Mutta harrastusyhteisöt, työyhteisöt tai vaikka vanha kaveriporukka voi olla monelle meistä se lauma, joka luo meille yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”Tämän takia me tarvitsemme yhteisöjä”

Siinä missä yhteisöllisyys luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, käyttää ihminen omaa laumaansa erottuakseen muista. Toisinaan saatamme ajautua tilanteeseen, missä olemme ”me” ja ”ne muut.” Tilanne, missä yhteisö ympärillä alkaa määritellä liiaksi sitä, miten saat elää ja kenen kanssa olla, on pelottava. Esimerkiksi rikoksen tehneet eivät ole enää osa sitä kaikista suurinta yhteisön kattoteemaa – yhteiskuntaa. Miten sitten päästä osaksi yhteisöä, kun siitä kerran on tullut eristetyksi – syystä tai toisesta?

 

En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut tuota kysymystä, kunnes menin seuraamaan Porttiteatterin treenejä. Porttiteatteri on vankilasta vapautuvien teatteri, joka tuottaa teatteriesityksiä. Tällä kertaa pääsin seuraamaan monologitreenejä, joissa sukelsin näyttelijöiden omiin, henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kun siinä seurasin ohjaajan ja näyttelijän työskentelyä, ymmärrys iskeytyi tajuntaani niin kovaa, että se tuntui iskulta takaraivossa:

Tämän takia me tarvitsemme yhteisöjä.

Yhteisöllisyyden merkitys kulkee mukana läpi elämän

Teatteritreenejä seuratessa ymmärsin, etten koskaan voi ymmärtää täysin, miten merkittävä teatteriyhteisö oli ihmisille, jotka oli aiemmin eristetty täysin yhteiskunnasta – siis siitä yhteisöstä, johon me kaikki kuulumme, vaikka ympärillä ei muuta olisikaan.  Ymmärsin myös, miten paljon ihminen saa yhteisöstä, missä hän pääsee ilmaisemaan kaikki tunteensa – vihan, surun, hämmennyksen, ilon, pelon, toivon – ja vieläpä siten, että koko muu ryhmä tukee toista hänen ilmaisun ja tunteiden kanssa. Se on tai olisi tarpeellista meille jokaiselle, iästä tai sukupuolesta riippumatta.

Kuten aiemmin sanoin, ihmisillä on luonnollinen tarve etsiytyä yhteisöön ja kommunikoida keskenään. Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden on todettu parantavan jopa addiktiosta, (mikä sinänsä on erikoista, että huumerikolliset eristetään yhteiskunnasta täysin, ja ajatellaan eristyksen ratkaisevan ongelman. Hyvä video aiheesta täältä.) auttavan masentuneisuuteen ja tietenkin kansansairauteemme stressiin. Yhteisön avulla saamme myös tukiverkon, johon nojautumalla voimme ymmärtää myös enemmän itsestämme (jos yhteisö sen sallii, mainittakoon tämä.)

Mistä sinun yhteisösi löytyy?

Missä sinä koet kuuluvasi yhteisöön? Miten tärkeänä pidät yhteisöllisyyden tunnetta? Ennen tunne siitä, ettei minulla ollut tiettyä selvää yhteisöä, vaivasi minua. Tunnen kuuluvuuden tunnetta vahvimmillaan keikoilla tuhatpäisten fanilaumojen keskellä, kun kaikki laulavat samaa laulua. En ole ollut joukkuelajien harrastaja, minulla ei ole suurta kaveriporukkaa kouluvuosilta enkä vieläkään vedä tanssiryhmää – vaikka kovasti haluaisin. Elän hyvin suomalaiseen tyyliin kerrostaloasunnossani, moikkaan äänettömästi naapureitani enkä tiedä heidän nimiään – koirien nimet sitä vastoin tiedän. Mutta väitän kuitenkin, että yhteisöllisyys on ympärilläni, sillä olen terve, onnellinen ja toimintakykyinen.

Yhteisö voi löytyä työpaikalta tai joogasalilta. Ehkä se perheen whatsapp-ryhmä onkin merkityksellisempi kuin aiemmin ajattelin. Tai ehkä sinun yhteisösi koostuu erinäisistä ihmisistä ympärilläsi, jotka tunnistat jollain tapaa omiksesi. Joka tapauksessa, meillä jokaisella täytyy olla pieni pala omaa ydintiimiä, johon kiinnittyä.

Oli se sitten ystävä maapallon toiselta puolelta, jonka kanssa juttelette vain viestien välityksellä, työyhteisö, joogaryhmä tai oma jalkapallojoukkue: pidä siitä kiinni, ja kunnioita sitä syvästi.

PS: Teimme Minuutissa -jakson Porttiteatterista. Löydät sen Minuutissa Facebook-sivulta!

No Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: